Euskefeurat logga


ON KAIPUU TÄNNE AINA POHJATON

Svensk originaltext: Ronny Eriksson.
(Det är hit man kommer när man kommer hem)
Meänkielinen teksti: Paul Muotka.
Melotia: Iirlantilainen kansansävel.

Kello kävi viittä ja vettä sateli, uusi päivä koitti taas.
Istuima  nuotiolla väylän rannassa
Kiviniemen  Ingvari ja mie.
Sumu peitti kosken kuohut ja veet,
kaakkuri huusi kaukana.
Ingvarin haaveilevat silmät kuvasit
liekitten tanssin loimuavan.     

      Täälä tietää mihin polut päättyvät
      ja kuka on sukua kullekkin,
      täälä tietää missä lohet loiskivat.
      On kaipuu tänne aina pohjaton,
      niin on,
      on kaipuu tänne aina pohjaton.

Kuitenki, hään sano, on kaikki kunnossa
ja triivastumma hyvin sielä kans,
kuitenki, saat tietää, ette hullu sitä oli
ko lähti täältä Pohjolasta pois.
Mutta eihään sitä saattanu tehjä muutakhaan
ko töitä ei ollu täälä päin
pari vuotta meinasin olla sielä vaan
mutta tuntuu ette ijäksi sinne jäin.    

Täälä tietää….

Kläpit olit pienenä  ko sinne lähethiin,
Kristoffer kolme vuotta vain.
Kajsa ei ottanu askeltakhaan lain
sinä syksynä ko Laakso jätethiin.
Nyt net on kasuhneet ja varttunheet
ja juurtunheet sinne missä on.
Nyt pittää pakottaa net  matkhaan joka kevät,
siehään tiät mikä helvetti se on.   

Täälä tietää…  

Tuntuu niinku aivan vasta heinää tehimä
faarin kansa nittyrannassa.
Kuka tietää onko tänne ennää asiaa
nytko äitiki on jo hauassa.
Mutta miten se vain onki niin luoja sen tietää
ettei mikhään saata aatoksiani
estää tänne tulemasta kevättuulen kans
niinku sotkaparvi keväthurmiossans.   

Täälä tietää…